Omakohtainen hengellinen vakaumus on parhaimmillaan persoonallisuutta avartava ja elämää kannatteleva voimavara vaikeissakin elämäntilanteissa. Uskonnollinen kokeminen voi muuttua myös painostavaksi ja elämää kapeuttavaksi, jos hengellisen yhteisön säännöt tai normit muuttuvat ahdistaviksi vaatimuksiksi. Tämän kaltaisesta hengellisestä yhteisöstä irrottautuminen voi olla huomattavan vaikeaa vaikka sen kokisi tarpeelliseksi. Irrottautumisen haasteeseen vaikuttaa merkittävästi se, onko henkilö kuulunut yhteisöön lapsuuden perheensä kautta vai onko hän vasta aikuisiällä liittynyt siihen. Irrottautumiseen liittyy usein vaikeita kysymyksiä mm. uskottavista elämän perustuksista sekä ulkopuolisuuden ja turvattomuuden tunteita. Näitä tuntemuksia läpi käymällä on mahdollista löytää tasapaino, jossa spiritualiteetti on sopusoinnussa oman sisimmän kanssa. Terve hengellisyys avartaa elämää. Se kohtaa rehellisesti ihmisenä olemisen kysymyksiä ja kunnioittaa hengellisyyden kaipuuta, joka ihmisessä on.