KENEN RUKOUKSET KUULLAAN
Käteeni tarttui kirjahyllystä kirja, jossa Luther pohtii rukousta (Syvyydestä minä huudan (1996) Perussanoma, 3. painos). Kirja avasi minulle aivan uudet näköalat rukouksen maailmaan ja palaan sen - nyt jo osittain irto - sivuille yhä uudelleen. Luther välittää kirjassa lujan luottamuksen rukouksen hyödyllisyyteen ja siihen, että Taivaallinen Isä todellakin kuulee, vastaa ja auttaa rukoilijaa. Hän valottaa rukousta monista näkökulmista ja kuvaa sitä myös kristityn perustehtäväksi.
Keskeinen viesti Lutherilta on, ettei kenenkään tule rukoilla omassa varassaan eli etsiä itsestään riittävän harrasta mielenlaatua tai sopivaa sisäistä viritystä voidakseen rukoilla. Ei myöskään ole syytä etsiä itsestään sellaista pyhyyden tuntoa, jonka varassa uskoo kestävänsä Pyhän Jumalan edessä. Näiden sijaan Luther korostaa sitä, että rukoukset on luvattu kuulla ”Kristuksessa”, Kristuksen tähden. Kristus on jokaisen rukoilijan kelpoisuus Jumalan eteen. Kristuksen sovitustyö on niin kattava, että ”vaikka tulisit suoraan synnistä, voit ja sinun tulee rukoillen kääntyä Jumalan puoleen".
Kirjassa myös rohkaistaan viemään kaikenlaiset huolet ja ahdistukset Jumalan eteen sen sijaan, että yrittäisimme niitä kovasti murehtia tai vatvomalla ratkoa. Rukouksessa Jumala tulee ratkomaan ongelmia kanssamme ja rukoilija saa luottavaisena odottaa, miten asiat tulevat ratkeamaan. Ahdistuksia Luther ylistää, sillä ne voivat saada meidät kääntymään Jumalan puoleen ja ovat tästä syystä ”sangen hyödyllisiä”. Sitä, miten Isä voi lastaan parhaiten auttaa, ei rukoilija pääse määrittelemään. Se ”meidän on jätettävä hänen huolekseen, joka kyllä tietää, miten on autettava ja mikä on meille hyödyksi”,
Rukoukseen rohkaisevat Jumalan oma kehotus rukoilla (esim. ”Pyytäkää, niin te saatte ja teidän ilonne on täydellinen”), lupaukset kuulla sekä vielä valmis muotokin, joka on annettu Isä meidän -rukouksessa. Vaikka rukous olisi omin sanoin lausuttu, on hyvä oppia Isä meidän –rukouksen asenne, joka laittaa etusijalle kolme asiaa: Meillä on taivaallinen Isä, hän olkoon pyhitetty meissä ja muissa. Tulkoon hänen valtakuntansa ja saakoon hänen tahtonsa tapahtua myös meidän elämässämme. Jumalan tahtoon taipuminen voi tarkoittaa Lutherin mukaan sitä, että kun ”hänen tahtonsa tapahtuu, sinun tahtosi ei tapahdu”. Tämä voi tuntua joskus kovaltakin, mutta se samalla kutsuu luottamuksen kouluun oppimaan, että kristityllä todella on rakastava Isä taivaassa, jonka tahto on hyvä jokaista omaansa kohtaan.
Tiivistäisin kirjan viestin tällä tavalla:
Kuka oletkin, älä ajattele, että toiset osaavat rukoilla tai toisten rukoukset kuullaan vaan usko rohkeasti ja rukoile rohkeasti. Älä katso itseesi, älä mieti omaa sisintäsi tai kelpaavuuttasi vaan luota Vapahtajan lupaukseen: ”Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä tahdotte ja te saatte sen”.
Laukaa-Konnevesi 14.12.2017
SANOJA
Maailma on täynnä sanoja ja puhetta. Sanat voivat luoda yhteyttä, mutta usein ne jättävät jälkeensä myös kohtaamattomuuden kuilun. Mistä voisi löytää sanoja, jotka koskettaisivat sisimmän kaipausta ja kysymyksiä? Millaiset sanat antaisivat rohkeutta ja rauhaa? Itse olen vuosien varrella löytänyt Raamatusta, Jumalan Sanasta, monipuolisen kattauksen lohdullisia sanoja, jotka ovat kantaneet silloinkin, kun mitään muuta turvaa ei ole ollut. ”Alussa oli Sana, Sana oli Jumalan luona ja Sana oli Jumala”. Tuo Sana, Jeesus Kristus, ”oli täynnä armoa ja totuutta” ja tuli antamaan elämän ”jokaiselle, joka otti hänet vastaan” (Johanneksen evankeliumi, 1. luku). Tuo Sana on koko Raamatun punainen lanka. Sanassaan Jumala puhuu suoraan lukijalleen ja Sana ohjaa sille elämän tielle, jolle Jumala on hänet luonut ja tarkoittanut.
Monille Raamattu on hankala kirja. Miten sitä pitäisi ymmärtää, miten sitä pitäisi lukea? Toisinaan päättäväiset lukuyritykset aivan alusta saattavat hyytyä viimeistään Kolmanteen Mooseksen kirjaan, jonka nippelit eivät tunnu liittyvän kerrassaan mihinkään. Mistä siis aloittaa? Johanneksen evankeliumi ja Paavalin kirje roomalaisille tiivistävät sen, mistä Raamatussa on kysymys. Niistä on hyvä lähteä liikkeelle. Psalmien kirja puolestaan sanoittaa Ihmiselämän kokemuksia monin tavoin ja sieltä voi saada lohdutusta kipeimpiinkin kokemuksiinsa.
Raamattu ei ole muinaisjäänne eikä se vierasta ihmisen todellisuutta. Se tunnistaa paitsi yleisinhimilliset ahdistuksen aiheet, myös tämän ajan huolet siitä, millainen maailmamme tila on ja mitä kohti olemme menossa. Toisin kuin uutisointi, se avaa toivon ja tulevaisuuden näköalat ahdistavienkin teemojen keskelle. Raamatun sanoista voi kuulla Jumalan sydänäänet ja löytää hänet tavalla, jota ihmismieli itsessään ei osaisi aivoitella. Sana julistaa armahdusta aralla tunnolla olevalle ja antaa voimaa ja rohkeutta elää. Se valaa luottamusta siihen, että kaikkivoiva, armollinen Jumala haluaa olla tukemme ja turvamme kaikissa olosuhteissa. Nuo sanat koskettavat ja kantavat silloin, kun kaikki muu puhe tuntuu jäävän etäälle tai merkityksettömäksi. Näitä sanoja voi kuulla radiosta joka arki-ilta (Radio Dei, 94,1 Mhz, klo 2.00, 6.00 ja 21.00). Suosittelen lämpimästi.
Laukaa-Konnevesi 4.7.2019
TULEVAISUUDEN NÄKÖALOJA
”Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen”. Psalmi 90:12
Eteen avautuu uusi vuosi, joka tuntuu olevan täynnä aikaa ja mahdollisuuksia. Kun katson taaksepäin, ihmettelen, miten nopeasti aika on mennyt ja mihin vuodet ovat kadonneet. Vuosia on todennäköisesti enemmän takana- kuin edessäpäin, ja joku päivä aikani loppuu kokonaan. En tiedä enkä voi määritellä, milloin se päivä koittaa. Minkä varassa elän tässä levottomassa maailmassa, minkä varassa kuolen? Mikä kantaa, mikä kestää?
Itse olen löytänyt turvan ja suojan Jumalan lupauksista. Hän lähetti Joulun Lapsen, Rauhan Ruhtinaan ja solmi ristin puulla sovinnon kanssani kaikista puutteistani ja vioistani huolimatta. Olen tullut tuntemaan, ettei minulla ole mitään omaa hyvyyttä. Vikoja ja puutteita on runsaasti. Sen vuoksi tartun ilolla Jumalan lahjaan, Vapahtajaan, jonka hän antoi meille ”viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi” 1. Kor. 1:30. Tämän täytetyn työn varassa uskallan elää taas tulevan vuoden ja samaan sovintoon luottaen uskon uskaltavani myös kuolla.
Entä Sinä, minkä varassa Sinä elät, mikä Sinua kannattelee?
Laukaa-Konnevesi 4.1.2017
ÄLÄ PELKÄÄ
Pelko on kurja seuralainen. Se vie ilon ja kaventaa tulevaisuuden näköalat. Raamattu puhuu siitä, että ”pelossa on rangaistusta eikä se, joka pelkää ole oppinut tuntemaan Jumalaa” (1 Joh. 4:17-18).
Pelossa on usein syyllisyyttä: mikä on oma osuuteni tapahtumiin ja olisinko voinut tai olisiko pitänyt toimia toisin? Pelossa on yksinäisyyttä ja suojattomuuden tunnetta, kokemusta omien keinojen loppumisesta ja siitä, ettei kukaan auta.
Raamattu tuntee ihmisen hädän. Joku on laskenut, että Raamatussa sanotaan 365 kertaa ”älä pelkää”. Vuoden jokaiselle päivälle vakuutetaan, että saa olla turvallisella mielellä. Syyllisyyttä kantavaa huojentavat Jesajan lupaukset (53:5): ”Hän kärsi rangaistuksen, että meillä olisi rauha. Hänen haavojensa hinnalla me olemme parannetut” sekä ”Älä pelkää, minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun” (43:1). Jumala on sitoutunut meihin syvästi ja lupaa pitää meistä huolta: ”Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju sanoo Herra, sinun armahtajasi” (Jes. 54:10).
Toisinaan elämässä voi joutua ahtaalle. Silloin voi miettiä, miten ihmeessä näin kävi ja missä Jumala on tai oli, että näin saattoi tapahtua. Elämässämme ei kuitenkaan ole mitään mitä hän ei olisi etukäteen mitoittanut ja mitä hän ei kääntäisi parhaaksemme (Room. 8:28). Vaikeina aikoina voivat Paimenpsalmin sanat lohduttaa: ”Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani” (Psalmi 23:4). Hyvä paimen kulkee laumansa edellä. Sumuisena ja synkkänä päivänä hän itse menee edellä ja varmistaa, että reitti on turvallinen.
Laukaa-Konnevesi 26.5.2016
AUTTAJAMME
Olemme monien huolien saartamia. Taivaallinen Isämme on kuitenkin kaikkia näitä voimia suurempi. Hän tahtoisi puhutella sinua huoliesi keskelle. Hän sanoisi suunnilleen näin:
”Ystäväni, minä tiedän sinun hätäsi ja huolesi. Minä tiedän koko ihmiselämän ja sen vaikeudet. Minä en ole jättänyt sinua yksin. Anna minun auttaa. Kerro minulle huolesi. Jokainen hiuksesikin on laskettu, minun tiedossani. Minä tiedän ja minä voin tuoda sinulle sen avun, jota sinä parhaillaan kaipaat.
Minä kaipaan sinua, sinun sydäntäsi, sinun aikaasi ja sinun huomiotasi. Minä kaipaan saada olla tärkeä sinulle, ensimmäinen, Jumala. Minä kaipaan saada näyttää sinulle rakkauteni ja hyvyyteni. Annatko?
Sinä mietit, kelpaatko. Katso Kristuksen ristiä, katso ristin sovitusta. Siinä on vahvistettu rauha kaiken kanssa, mitä on maan päällä ja taivaassa, sinunkin. Ei ole mitään, mitä ei olisi sovitettu. Ei ole mitään, mikä voisi tehdä tyhjäksi nämä lupaukset. Ne kuuluvat jokaiselle, sinullekin.
Ota vastaan rakkauteni. Ota vastaan ojennettu käteni ja apuni. Minä odotan sinua. Olen odottanut jo kauan. Minä ikävoin voida lahjoittaa sinulle kaiken, mikä elämään tarvitaan. Tyttäreni, poikani, ole turvallisella mielellä. Minä rakastan sinua”. Taivaallinen Isäsi.
Laukaa-Konnevesi 6.10.2022